Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Ihanaa Juhannusta!


Rentoa, iloista, lempeää Juhannusta kaikille!


Juhannusmorsian avaa nuppujaan sopivasti Juhannukseksi.


Vielä jokunen tulppaani jaksaa kukkia. Vasemmassa laidassa kurkottelee akileija 'William Guines'.


Akileijojen kukinta näyttää osuvan tänä vuonna Juhannukseen. Aikaisempina vuosina ne ovat kukkineet jo kesäkuun alkupuolella. Muistiinpanojeni mukaan tämä on lehtoakileija 'Adelaide Addison' mutta tämä näyttää yksinkertaisemmalta.


'Green Apples' -akileija kukkii tässä.


Valkea 'Nora Barlow' muistuttaa edellistä, mutta on valkoisempi ja sen mekko on kerroksellisempi.


Niitylle on nyt noussut viime vuoden kylvökseni 'Pumilia Kuriliensis'. Suklaasotilaita ei näy vielä. Toivottavasti nekin vielä nousevat. Niin ja tietysti kaikki vanhat yksiväriset lehtoakileijat. Olen akileijojen, noiden muuntautumiskykyisten villien vaeltajien,  suuri ystävä ja kylvän vuosittain jotakin uutta lajiketta.


Pysykää lämpiminä!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Tuoksuherneen istutusta


Tänään olen istuttanut kaikki tuoksuherneet ulos. Kepit laitoin valmiiksi kukkaruukkuun ja sitten kaksi tuoksuherneen tainta jokaista keppiä kohtaan. Yksikin olisi riittänyt, mutta taimia oli runsaasti. Ne pitää sitoa keppeihin kiinni, että saavat sitten rauhassa kiinnittää tarttumakärhönsä keppiin. Tämän opin television puutarhaohjelmasta.


Olen kasvattanut taimet erikoiskennostossa, joka on suunniteltu pitkäjuurisille kasveille.


Violetit tuoksuherneet pääsivät kukkapenkiin. Pioneissa on jo suuret nuput siinä taustalla.


Tuoksuherneen taimia riitti aina vaan. Loput istutin heinäkärryn reunoille. Heinäkärryissä kasvaa pääasasiassa punalehtisiä daalioita.


Kylvin herneet vasta nyt. Tänä vuonna kylvin ainoastaan yhden pussillisen aikaista, matalaa ranskalaista minihernettä. Mutta sekin tarvitsee kiipimäpinnan itselleen. Se on jo valmistunut ja odottaa herneiden ulostuloa. Kasvihuone on vihdoinkin tyhjentynyt kaikista taimista.


Istuttamisen lomassa konttaan tutkimassa näitä pienimpiä kukkivia sulottaria. Viime kevään punaiset kissankäpälät voivat hyvin ja kukkivat. Punaharmaa -liitto on kaunis.


Juhannushyasintti kukkii uskollisesti vuodesta toiseen. Istutin sen pienet sipulit aikoinaan tarhakultasateeni ympärille. Viime vuonna kultasade kuoli ja leikkasin kuolleen rungon pois. Tänä keväänä mullasta on on noussut oikea rypäs kultasateen alkuja esiin.


Viime sunnuntaina olin Nuppulan taimivaihdossa. Hankin sieltä monta kassillista ihanaisia taimia. Osa on jo päässyt maahan. Pirkko oli kasvattanut runsaan ja kauniin jumaltenkukan. Nyt se kukkii minun  metsäperennapenkin laidalla ja näkyy kauas.


Samaisessa metsäpenkissä kukkii nyt myös vaaleanpunainen kielo.


Paratiisililja pääsi paraatipenkkiin lintujen juoma-altaan viereen. Kun se oli päässyt maahan, se avasi herkät nuppunsa. Takana kukkiva kasvi on kissanminttu.


Lumipalloheisi kukkii tänä vuonna puhtain kukin. Parina aiempana vuonna sitä piinasi jotkut ötökät. Viereinen japanin pihlaja kukkii runsaammin kuin ikinä aiemmin.


Ihanat valkoiset pallot!

torstai 15. kesäkuuta 2017

Uusintakäynti Arboretum Magnoliaan



Olin eilen illalla käymässä Lohjan oppaiden kanssa Arboretum Magnoliassa. Se sijaitsee Lohjanjärven pohjoispuolella Karkalinniemessä. Edellisen kerran kävin siellä pari vuotta sitten elokuussa. Voit lukea edellisestä visiitistäni tästä (KLIK). Arboretum näyttää toki eri näköiseltä alkukesällä kuin loppukesällä.


Magnoliat kukkivat jo toukokuussa. Yhdessä magnoliassa oli vielä kukkia jäljellä. Pensasmagnoliassa oli runsaasti nuppuja. Vannoin, että ensi vuonna en missaa magnolioiden kukintaa. 


Rhodot ja atsaleat kukkivat näyttävästi.


Uusimpana tulokkaana arboretumiin on ilmestynyt kantopuutarha järven rannalle kostean saniais kasvuston kupeeseen. Se on raikkaan vihreä hiljainen keidas.


Maanrakentaja on kuljettanut paikalle valtavan määrän kantoja, jotka on aseteltu kauniisti maastoon. Kasvualueet on erotettu poluista puunrungoilla. Alueet on katettu punaisella koristehakkeella.


Alueelle on istutettu valtavasti erilaisia saniaisia, varjohiippoja, kuunliljoja ja rotkolemmikkejä. Odotan innolla kasvien kasvamista ja leviämistä. Ne ovat vielä aika pieniä.


Perhospuutarhaa ei ollut vielä edellisellä visiitilläni. Loppukesästä voi istuskella penkillä bongaamassa perhosia perennatarhassa.


Itseäni kiinnostavat tällä hetkellä vaahterat. Olen ostanut Mustilasta ihan minejä vaahteroita, eikä minulla ole oikein  käsitystä, minkä näköisiä niistä kasvaa. Tätä viitavaahteraa on meillä myös. Runko on vihreä ja lehtiruodit ovat kauniin punaiset.


Amurinvaahtera kukkii kauniisti ja sen runko on kaunis. Istutin keväällä meille juuri tällaisen pikkuruisen vaahteran. Tämän vaahteran ulkonäkö yllätti minut iloisesti.


Kaikkein kaunein runko on  kuitenkin tuohituomella. Se kasvaa hillittömän suureksi. Luulin noita pikkuisiksi koristepuiksi ja olen istuttanut kaksi tuohituomea ihan vierekkäin. Olisi viisasta tehdä visiitti johonkin arboretumiin ennen kuin istuttaa yhtään puuta.


Japanin pagodipuu, joka on arboretumin mielenkiintoisin ja harvinaisin yksilö, voi nyt huonosti. Se on kuivattanut oksiaan ja siellä täällä näkyy muutama lehtirypäs kasvavan oksista. Hienoa jos tämä puu voitaisiin  jotenkin vielä pelastaa ja ympätä alkuja johonkin varmempaan lajikkeeseen. Toisaalta on ollut suoranainen ihme, että Suomen oloissa tämä on kasvanut isoksi puuksi.


Kun puut on jo saatu pääosin istutettua arboretumiin, vuorossa ovat nyt perennat. Perenna istutukset puiden lomissa ovat henkäsalpaavan kauniita ja hyvinvoivia.


Maisema on vaihtelevaa ja nyt on ehditty panostaa myös moniin yksityiskohtiin. Usean portin pielessä kasvaa valkoista  'Alpina Plena' -kärhöä.


Suomi 100 -vuoden kukkiaksi puutarhaa koristaa taiteilija Jenni Tieahon luonnonmateriaaleista kasattu teos Suomen hevosesta.


Yksi salaisuus arboretumin kasvien hyvinvointiin liittyy kasteluun. Suvi Pohjola-Stenroos esittelee meille juurikastelijaa. Tämäkin kevät on ollut puille ja muille kasveille liian kuiva. Vesi olisi saatava kaikki tehokkaasti juurialueen käyttöön. Arboretumin väki on tykästynyt tämän mallin käyttöön.


Kolmaskin uutuus arboretumiin on rakentunut sitten edellisen käynnin: lasten luontopolku. Enpä taida jaksaa odottaa edes ensi toukokuuhun seuraavaa kertaa, vaan tulen juhannuksen jälkeen testaamaan tuon polun lasten kanssa.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Illan puutarhakierros


Hieno viikonloppu alkaa olla takanapäin. Pihan syreenit ovat avautumassa.


Valkoinen pihasyreeni kukkii hillitymmin kuin sininen sisarensa.


Jään nuuskuttelemaan syreenin tuoksua ja seuraan kirjosiepon pesueen ruokintaa. Pesä sijaitsee alapihan kukkapenkissä.


Kukkapenkissä on tummakurjenpolvi levinnyt ihanan reippaasti. Tuossa se kurkottelee kuunliljojen välistä.


Syreenikuusamat kukkivat pikkuruisin kukkarykelmin.


Alapihan varjopaikassa kukkii vielä pari narsissia.


Yläpihan metsäpenkissä kukkii pihan ihka ensimmäinen kärsäkalla, jihuu! Ostin sen viime kesänä Vakka -Taimesta. On siinä vaan tosi erikoisen näköinen kukinto.


Rodot ovat aloittanet kukinnan. Tämä 'Mikkeli' on jo minua pidempi. Eikä tässä ole ennen ollut näin paljon kukkia.


Sen kukat ovat todella kauniit. Nuput ovat vaaleanpunaiset ja avauduttuaan ne muuttuvat valkoisiksi.


Viereinen 'P.M.A. Tigerstedt' -rodo ei ole saavuttanut ihan samoja pituuslukemia.


Rannan 'Roseum Elegans' -rodon vaaleanpunaiset kukat loistavat sananjalkojen lomasta.


Ylätalon sisäänkäyntiä koristaa 'Marketan' kauniit kukinnot.


Ikivanha 'Catawbiense' pitää vielä jännityksessä. Onneksi  kaikki rodot eivät kuki ihan samaan aikaan.