Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Sesonkikoristelua


Nyt tekee mieleni vaihtaa kotini koristelua. Peikonpähkinän oksa lintuineen on koristanut keittiötä. Siirrän oksan eteisen maljakkoon, jossa viime vuonna tähän aikaa oli pikkuinen joulukuusi. Lintu saa jäädä oksalleen, mutta kaverikseen se saa kimalteisia tammenterhoja.


Sain sisareltani viikonloppuna uuden pöytäliinan. Se on laitettava ruokasalin pöydälle. Pari viikkoa maljakossa kukkineet neilikat pääsevät pöydälle punaisten kynttelikköjen lisäksi. Miten ihmeessä nuo neilikat jaksavat kukkia näin pitkään!


Nostin lintujen juoma-altaan pihalta sisään ja istutin siihen terassilta kesällä hankitut mehitähdet ja kolme valkoista hyasinttia. Mukavaa seurata, koska hyasintit aukeavat.


Syyssipulien kanssa samaan aikaan tilasin 20 valkoisen tasetin sipulia. Niitä on istutettu erilaisiin koreihin ja astioihin. Ne ovat saaneet olla tähän asti viileässä porstuassa. Nyt nostelen muutamia sisään lämpimään, niin että vähän eri aikaan sitten kukkivat.


Porstuassa majailee vielä osa sesonkikoristeita. Päivittäin teen pieniä muutoksia. Mies viritteli tänään erilaisia sähkökynttilöitä ikkunoihin antamaan valoa tähän marraskuun pimeyteen.
Oletko sinä jo aloittanut koristelun?

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Marraskuu


Marrasyöllä oli pikkupakkanen. Aamulla kasvit ovat kuurassa. Hevoskastanjan alla on paksu lehtikerros.


Aurinko paistaa ja sulattaa jääriitettä lammesta. Pieniä höyrypilviä nousee välillä ilmoille.


Jäähileet kasveissa sulavat pisaroiksi.


Muutama talviomppu killuu vielä puussa.


Puista ovat lehdet pudonneet, paitsi koreanvaahterasta. Se ei ole luovuttanut lehtiään vuodenkiertoon.


Orapihlajassa on enää muutama marja. Pihan pihlaja sentään on vielä täynnä marjoja.
Tekee mieli haravoida. Muutaman kottikärryllisen haravoin lehtikompostoriin. En malta laittaa niitä muiden kompostijätteiden sekaan, kun englantilainen puutarhaguru Monty Don hehkuttaa lehtikompostista syntynyttä multaa. Nyt minullakin on nyt pari pientä kompostoria pelkästään lehdille.


Menetimme useita puita ensimmäisen lumimyrskyn aikana. Valtavan kokoinen terijoen salava rysähti ja hajaantui kolmeen suuntaan. Mies ja poika pilkkoivat puun, mutta jättivät yhden pystyyn jääneen haaran sahaamatta. Saa nähdä, jaksaako se kasvattaa lehdet keväällä.


Sisätilat ovat täyttyneet talvehtivista kukista. Lisäksi ikkunalaudat täyttyvät myös tasettien ja amarylliksien sipuleista. Tasetteja en ole aiemmin kokeillut kasvattaa joulukukiksi. Nyt tilasin syyssipuleiden yhteydessä myös joulun sipuleita.


Marraskuunkaktus kukkii ihan aikataulussa.


Sateisten marraspäivien iltana maistuu mustikkaglögi hyvältä kuivassa ja lämpöisessä.
Hyvää isänpäivää!

torstai 26. lokakuuta 2017

Ensilumi


Ensilumi sataa nyt. Lumisade alkoi jo illalla. Koko yön satoi lunta. Heräsimme kummallisiin ääniin. Toisaalta oli ihan hiljaista ja aina välillä kuului kummallinen tömähdys. Myöhemmin tajusin, että lumikuorma valui peltikatolta maahan aavemaisesti tömähtäen.


Talossa oli viileää aamulla. Sähköt olivat pois päältä. Luimme Hesaria kynttilän valossa. Kello yhdeksältä saimme sähköt takaisin yli seitsemän tunnin jälkeen.


Mönkijän neliveto ei toimi raskaassa lumessa. En päässyt aamujoogaan. Onneksi aamulla ei ollut töihin lähtöä. Mies laittoi jo illalla traktorin akun latautuman. Ehkä laturissa on jokin vika, kun se ei ole ladannut. Luotan siihen, että vielä tämän päivän aikana pääsemme ajamaan ulos pihalta.



Lumi on erittäin vetistä ja raskasta. Kaikki parimetriset pensaat pihalla ovat painuneet aivan kasaan. Sen lisäksi kolmi-nelimetriset jasmikkeet ja syreenit ovat taipuneet kumoon.


Kaiken järkytyksen keskellä näkyy myös kauneutta, kuten nämä orapihlajan marjat.
 Jään sisätiloihin odottelemaan kelin paranemista.


Ehdin keräämään ennen pakkasia lumimarjoja ja ammin kukintoja mininiityltä.


Myös parimetriset lumimarjapensaat retkottavat nyt maata myöden.  Luonnolla on tapana toipua.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Syyshommia


Nyt on syysloma pidetty ja syysaskareet alkaneet.


Aika vetiseltä näyttää tontilla. Lampien ulostuloputket syöksevät vettä hulluna. Joku putkista oli jo ehtinyt tukkeutua.


Osa puista on riisunut jo kaikki lehtensä nurmelle. Haravointia riittää kiitettävästi. Siinä työssä on suurin osa vielä edessäpäin.


Olimme tilanneet kuormalavan pihaan. Sen täyttämisessä meni lähes koko viikonloppu. Onneksi pojat tulivat apuun. Navettaa saatiin taas himpun verran tyhjemmäksi. Viimeistään keväällä taas homma on toistettava.


Pojat kaatoivat kuusen, että saatiin havuja arimpien kasvien suojaksi. Nyt on kaikki kuusi papavia saaneet havupeitteen. Ne hankittiin keväällä Mustilasta ja ne ovat tutkimuskasveja, joita seurataan, miten ne täällä Pohjolassa viihtyvät. Todennäköisesti keväällä tulee kysely, ovatko ne vielä hengissä.


Tänään olen aloittanut pelargonien ja verenpisaroiden sisäänkantamisen. Osan pelargoneista katkoin ja laitoin vielä juurtumaankin. Saa nähdä, miten se syksyllä onnistuu, mutta en malta roskiinkaan heittää.


Daaliat kasvavat vielä kukkapenkeissä ja - ruukuissa. Niiden nostolla ei ole vielä kovin kiirettä, kun yöpakkasia ei meillä vielä ole ollut. Tosin torstaiaamuna mittari näytti ainoastaan yhtä astetta, joten lähiaikojen työlistalle tuokin askare kyllä menee.


Ruskaa löytyy pihalta. Keittiön ikkunan edessä koristeompppu on pudottanut punaiset lehtensä, mutta viereinen hevoskanstanja hehkuu hienosti keltaisena.


Keväällä istuttamani kuningasatsalea on punastunut kauniisti. Odotan innolla kevättä. Kukkiihan se jo ensi keväänä!


Jotkut innostuvat kukkapenkissä vielä kukkimaan. Punaiset syysasterit kukkivat meillä jo monessa kukkapenkissä. Viimeiset valkopallo-ohdakkeet puskevat ylös ja uhmaavat viileitä syysilmoja.


Mikäs tässä on haravoidessa nyt, kun sateet taitavat pitää vähän taukoa.
Reipasta syysmieltä Sinulle!

lauantai 30. syyskuuta 2017

Nautinnollisia syyspäiviä


Punarinta on pitänyt seuraa minulle koko päivän pihalla. Se puuhaa omiaan ja hyppelee parin metrin päässä. Höpöttelen sille enimmät asiat.


Lähes koko viikon on ollut kuivaa ja aurinko on paistanut useana päivänä. Keltaiset kottikärryt ovat olleet nyt ahkerassa käytössä ja jälkeä on tosiaan syntynyt.


Muutama sata sipulia on nyt maassa. Tulppaaneja on vielä muutama pussi odottelemassa vuoroaan. Niillä ei ole vielä kiirettä. Pari myrkkyliljaa pääsi ruukkuun. Hyvin olivat kestäneet Hollannin matkan nuppuisina. Kuvassa ovat vielä lentomatkasta valkoisina, mutta nyt jo oikeasti väri on palautunut.


Yhden myrkkyliljan istutin suoraan metsäpenkkiin. Siinä taustalla on Betweeniltä saatu taponlehti Päivölän pelloilla. Kiitos, hyvin se on meille kotiutunut. Rotkolemmikki ja imikkä ovat kirjavalehtisiä ja antavat ilmettä melko vihreään penkkiin.


Viime vuonna leikattu villiviini kiipeää aika vauhtia kattoa kohti.
En muista tällaista syksyä, jolloin on saanut ihan kuivissa keleissä istutella syyssipuleita. Vai olenko vaan etuajassa? Ihan leppoiselta homma on tuntunut. Vaikka sain käteeni hiertymän, kun liian pienellä kauhalla kaivoin kuoppia narskuille metsään. Olisi pitänyt ottaa lapio mukaan. Käsi toipuu nyt kääreessä ettei sitä tarvitse varoa. Haaveilen valkoisista narsisseista metsäimarteiden keskellä.



Nautin niin näistä syksyn lämpöisistä väreistä.


Kuvassa keskellä kasvaa euroopan sorvarinpensas. Se on vaihtanut väriä jo useamman viikon. Se alkoi muuttua ensin persikan väriseksi ja sitten oranssiksi ja nyt se punertaa.


Sorvarinpensas kukki kesällä pienin valkoisin kukin. Nyt kukkien tilalle on muodostunut punaiset hedelmystöt.


Japanin pihlaja on punastunut kauniisti ja nyt siihen kasvaa jo marjatkin.


Alapihan katvio on saanut nuppunsa auki.


Vielä löytyy aurinkonkukan nuppuja kasvimaalta.


Syysvuokkojen kukinta kiihtyy ja 'Mexican Black' -daalia panee parastaan.


Kärhö tavoittelee taivaita luumupuun latvassa.
Tuntuu niin hyvältä, kun sateisen kesän jälkeen syksy on nyt ihan kauneimmillaan, puutarhatyöt sujuvat ja samalla voi jo täysiä suunnitella seuraavaa kevättä.
Kaunista Syksyä!