Kevättä

Kevättä

TERVETULOA! Tunnelmia ja kuulumisia Vironperän huoneista ja puutarhoista.


maanantai 22. syyskuuta 2014

Se on syksy nyt

Vaikka tähän asti oltaisiin voitu puhua kesäisen lämpimästi syyskesästä, niin nyt ollaan siirrytty sitten viimeistään syksyyn. Aurinkoiset ja kuivat kelit ovat nyt takanapäin. Lämpötilat ovat laskeneet. Sateet ovat alkanet. Yöpakkasiin saa varautua. 
Syksyssäkin on kuitenkin hyviä asioita. Ruska, sadonkorjuu ja lämpöiset värit. Siirrytään pikkuhiljaa ulkotiloista sisätiloihin sulattamaan ja jäsentämään kaikkia kokemuksia. Mitä kannattaa ottaa opiksi tästä puutarhavuodesta. Mitä haluan ensi vuodelta.

Mitä sinä opit tänä kesänä puutarhassa?

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Hortensioita ja aitaa


Lämmin jatkuu ja terassin pöydällä putsataan pähkinöitä. Upeaa puuhailla ulkona näillä kuivilla ja lämpöisillä ilmoilla.


Tänä syksynä tajusin, että pihaan pitää lisätä syksyllä kukkivia kasveja. Koska piha on suuri, on järkevämpää istuttaa pensaita kuin perennoja. Hortensiat ovat tähän sopivia. Ihan perussyyshortensia grandiflora on näyttävä ja kasvaa suureksi.


Valkeat kukat muuttuvat vaalean punaisiksi syksyn edetessä. Jos haluaa ruusunpunaisen hortensian, valinta on sitten Vanille Fraise.


Tumman punaisen ystävä ihastuu varmasti  'Wim's Red:iin'. Istutin sen kauniiseen saviruukkuun, mutta sille on jo tehty tilaa kukkapenkkiin.


Nykyisin saa myös pienikokoisia syyshortensioita. Istutin 'Bombshellin' kukkapenkin reunaan. Sillä oli niin painavat kukinnot, että se tarvitsi oman tuen itselleen. Näitä hortensioita on nyt ollut tarjolla naapurin Agrimarketissa edulliseen hintaan.


Rannassa kukki edelleen pallohortensia 'Annabelle'. Se on kukkinut todella pitkään. Se onkin hortensioiden hyvä puoli, että kukkia saa ihailla useamman viikon. Keväällä istutin muutaman verikonnantattaren hortensian viereen. Nautin niin paljon valkean ja tummanpunaisen liitosta.


Kukkavanat avautuvat alhaalta ylöspäin.


Rannassa kukkivat myös asterit, jotka siirsin ruukkuistutuksista maahan loppusyksystä.


Tästä näyttää tulleen tapa. Nykyisin istutan paljon perennoja ruukkuihin keväällä ja siirrän sitten syksyllä kukkapenkkeihin.


Jättiverbena on yksi lempikasveistani. Sitä löytyy kukkapenkeistä. Nämä yksilöt kuitenkin huojuvat autotallin seinustan kukkaruukkussa.


Mies rakentaa edelleen aitaa. Luulen, että tänään saavutettiin jonkinlainen etappi. Aitaa riittää jo 42 metriä. Saan taas uutta istutustilaa. Aidan viereen sopii hyvin syyshortensia, rhododendron ja atsalea.


Tähän pätkään on pujotettu tervaleppiä.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Sipuleiden istutusta ja muita syystöitä


Olen aloittanut nyt sipuleiden istutuksen. Tässä on menossa maahan valkeita Bride-narskuja, Madonna-tulppaaneja ja pikkuruisia vaaleanpunaisia koiranhampaita. Yön lämpötilat ovat painuneet jo alle kymmenen asteen, joten voi jo hyvin aloittaa istutustyöt. Tosin tulppaanien kanssa en vielä pidä kiirettä. Niitä löytyy vielä monta pussillista odottamassa istutuspaikan kunnostusta.


Kukkapenkkien kunnostus onkin sitten isompi urakka. Putsaan rikkaruohot, ajan lisää multaa ja siirtelen siementaimia samalla penkkeihin. Kottikärryissä on menossa harjaneilikan taimia maahan. Mustaherukan väriset salkoruusun taimet, valkopallo-ohdakkeet ja mustat punahatut pääsivät jo penkkiin. Kylvin niiden siemenet keväällä ihan omaan lavakaulukseen vihannestarhassani. Olen oikein tyytyväinen sen antamaan satoon.


Koska työ on hidasta, kaivan viime keväisiä kuvia sipulikukista esille. Se antaa puhtia näihin välillä puuduttaviinkin syystöihin.
Rantaan mahtuu saniasten keskelle vaikka monta sataa uutta tulppaania.


Viime aikoina olen ihastunut tulppaaneihin. Aiemmin istutin enemmän narskuja ihan käytännön syistä. Ne kestävät ja leviävät ja säilyvät. Eikä niitä syödä.
Tulppaanit sopivat koristamaan vaikka pensaita niinkuin nämä kerrotut 'Nizan karnevaalit' norjanangervon kupeessa. Saa nähdä, jaksavatko ne nousta ensi keväänä.


Pari vuotta olen ollut aivan hullaantunut siroihin suvikelloihin.


Kerrottua haalean keltaista Veronaa olen jo istuttanut lisää.


Tähdikit kukkivat tänä kesänä ensi kerran puutarhassani. Nyt lisään niitä vähän jokaiseen kukkapenkkiin.


Pikkusipuleitakaan ei saa unohtaa. Parina vuonna olen istuttanut tätä raikkaan valkeaa ja hentoa Libanoninlaukkaa. Se viihtyy varjoisammassakin paikassa. Lisään sitä tänä syksynäkin.


Luonnontilainen alue on lisääntynyt tänä vuonna puusavotan myötä ja mies on rakentanut aineksista lisää aitaa. Aidan edustalle löytää tiensä erilaiset narskut ja muutamat muut sipulikukat. Ei ainakaan istutusalue lopu kesken. Hyvä niin.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Lämmin syysmetsä


Metsä alkaa meillä heti ylälammen toiselta puolen. Vastarannan rakennuksia tuskin näkee. Vielä ei ole ruska aloittanut huikeita värimaalauksiaan. Maisema on vielä vihreä.


Metsässä on mukavan lämmintä ja kuivaa. Siellä on helppo liikkua ja hengittää. Sieniä on tänä vuonna ennätysmäärin. Nyt on varaa ylenkatsoa oman metsikön punikkitatteja ja lehmäntatteja. Siskon kanssa keräsimme Nuuksiossa pelkästään herkkutatteja. Njamskis!


Kaikkein kauneimmat ovat niitä vaarallisimpia.


En kuitenkaan mene metsään enää hämärässä. Peurat ja hirvet ovat silloin liikkeellä. Tämä uroshirvi vieraili perheensä kanssa pellollamme aivan pelottomasti. Järjettömän komea otus. Se herättää kyllä kunnioitusta.


Olohuoneen kukon alla komeilee osa syksyn metsäsaaliista. Ne on kerätty ihan omasta lähimaastosta. Tämä vuosi on oikein hyvä pähkinävuosi.


Riihimäen vanhat lasipurkit ovat vaihtuneet tänä vuonna pähinäpurnukoiksi. Pähkinäkausi on vasta alkanut. Nyt kannattaa mennä metsään, koska pähkinähakit ja oravat ovat jo kiireisiä.


Samalla reissulla saa vielä kerättyä mukavia luonnonkukkakimppuja. Ihan on mukavaa aikaa tämä alkusyksykin.


tiistai 2. syyskuuta 2014

Syyspuutarha


Olen lukenut ja ihastellut kuvia bloggareiden syyspuutarhoista. Ne näyttävät niin siisteiltä, harmonisilta ja tyylikkäiltä. Oma puutarhani näyttää homsuiselta ja ylikukkineelta. Pohdin, mistä se johtuu. Ehkä en ole osannut käyttää selkeitä rakenteita ja leikattavia aitoja ja havuja. Rakastan perennoja ja mieluummin korkeita sellaisia. Tähän aikaan vuodesta korkeat perennat ovat rankoja ja ne kaatuvat muun kasvuston päälle. Tänään ymmärsin tarttua saksiin suosikkityövälineeni lapion sijaan ja sain muutaman kottikärryllisen perennan varsia kärrättyä pois. Myönnän, että näkymät paranivat. Saksia täytyy nyt roikuttaa mukana ja myös käyttää niitä.


Tästä kuvasta näkyy puutarhan päävärit tällä hetkellä.

 
Valtavat syysvuokkokasvustoni alkavat selvästi taantumaan. Niitä on nyt lannoitettava. Ostin jo Biolanin syyslannoitetta. Huomenna sitä on kylvettävä. Myönnän etten ole koskaan aiemmin huolehtinut syyslannoituksesta.


Nämä sinipallo-ohdakkeet ostin valkopalloina. Koska niistä sittemmin kuoriutui sinisiä palloja päätin kylvää itse valkopalloja. Nyt pikkutaimet pääsivät kukkapenkkiin juurtumaan ja ensi vuonna paljastuu niiden kukkien väri.


Siro japaninpihlajani kukki tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja nyt siinä on marjat.


Navetan seinustalla kiipeilee viiniköynnös. Tänä vuonna se on erityisesti räjähtänyt kasvuun ja levittäytynyt laajalle. Nyt siinä killuu jo usea rypäleterttu.


Jackmanii-kärhö jaksaa kukkia useamman viikon.


Tuoksuherneiden seasta kasvaa myös joku heinä. Ehkä olen idättänyt sitä aiemmin tässä ruukussa. Viherpantaheinää olen aiemmin kasvattanut siemenestä.